sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

vain mulle voi käydä näin


Intoa puhkuen pistelin eilen uuden kevät koristeen tänään oli sitten viimeistelyn aika sopivaa kangasta, pätkä nauhaa ja nuppineuloin koko komeus kiinni, että ompelus onnistuu sitten yhdellä kertaa. Hurlumhei huristelin työn lähes kiinni jättäen pumpuli aukon, kokoan koneen nopsaan pois ettei jää tuohon pöyydälle notkumaan.


istun alas kääntääkseni työn ja purskahdan ihan oikeesti äänekkääseen nauruu, teho tiimi Minna ry. on taas vauhdissa. Ripustakaas tää nyt jonnekkin joo jaminäkun inhoan sitten muutenkin tuota ompelukonetta saati että pitäisi purkaa ja ommella uusiksi, mutta minkäs teet?


7 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Heh, tulee mieleen viikon takainen oma kassinompelukseni... tekevälle sattuu aina kaikenlaista. :)

sari.i. kirjoitti...

;-D Aika hyvä. ;-D

Kirsi kirjoitti...

Hauskaa!

sannamari kirjoitti...

Aika kiva ;) Tekevälle sattuu.

Mari kirjoitti...

Toi juttu on sattunut mullekin liian monta kertaa ja aina mäkin kiikutan koneen pois, ennenkuin tarkastan mitä tuli ommeltua :D. Ihana kun muillekin sattuu ja tapahtuu.

sartsa kirjoitti...

Tiiät että miäkii teen välillä noita tehotiimihommia. Purkaminen on tosi syvältä.

MysteryKnitter kirjoitti...

Voi ku tietäisit, miten mä onnistun aina sotkemaan mun silmukkalaskelmat.